Kiusaus

Kiusattu. Kiusaaja. Vai kiusaaja. Kiusattu?

Olenko kiusaaja, kun en osta kosketusnäytöllistä kännykkää pojalleni, 8v?
Pojalla ollut jo yksi kosketus näyttö ja pari perus luuria. Lopputulos on se, ettei kännyköillä ollut väliä. Ne unohtuivat milloin minnekin ja jos känny ei ollut kadoksissa, niin se oli rämppäämisen kohteena. Altistanko poikani kiusaamiselle heikentämällä tämän materialista statusta?

Vai onko kiusaajina kaverit, jotka lällättävät kännykän puuttumista?

Entäs me vanhemmat? Kiusataanko me lapsia? Lasten kautta?

Viimeisen vuoden aikana omat lapseni ovat tulleet sanomaan minulle, että äiti Pirkko ei saa leikkiä meidän kanssa, kun sen vanhemmat on kieltänyt. Jopa puhuminen lasteni kanssa on kielletty.
Viimeksi tänään tyttäreni kertoi leikkineensä salaa kaverinsa kanssa, ettei kaverin isoveljet näe ja kerro isälle. Tätä ennen kaikki muut eskarilaiset oli kutsuttu synttäreille paitsi tytärtäni. Ja syy oli, kun isä oli kieltänyt. Mikä on kiusaamista, jos ei tämä?
Mutta miksi?

Mitä pahaa 7-vuotias on yli 3kymppisille vieraille tehnyt, jotta pitää kiusata lasten kautta?

Viime lukukaudella poikani kertoi kaverinsa isän nimittelevän poikaani. Vintiö, riiviö, kakara. Ja arvatkaapas kuka oli ottanut mallin nimittelylle isältään? Ja kun isä tekee niin, niin oli poika ottanut oikeudekseen nimitellä myös. Huoh.

En sano omien herran terttujen olevan kultaisia ja kuuliaisia, siitä ei ole kyse. Vaan siitä kuinka aikuinen antaa mallin kiusaamiselle?

Tyttäreni 7v on hyvin tietoinen ulkonäöstään. Jopa niinkin, että on ajatellut antavansa vaatteensa niitä tarvitseville kavereilleen. Ja kyllä, pyrin pitämään huolen, ettei lapset kulje 10cm liian pienissä tai miljoonalla reijällä olevissa vaatteissa.
Ehkä olen jopa istuttanut tyttäreeni kyttääjän siemenen (tai sitten sen kiusaajan?), sillä 90 luvun kauheuksia en lasteni päälle halua ja arvatkaapas minkä reaktion ko vaatteet tekevät jonkun muun päällä tyttäressäni.
Hiljaista sipattelua, äiti onko tuo köyhä, kun ei ole vaatteita.
Olenko minä siis kiusaaja, kun haluan lasteni pitävän yllään tämän vuosituhannen vaatteita?
Tai millaiseen asemaan 90 luvun vaatteiden kantajien vanhemmat ovat lapsensa laittaneet? Päiväkodissa kukaan tuskin muodin tai hello kittyjen tai väri väriin sopivuuden päälle ymmärtää, mutta entä kouluissa? Jos vaatisin tytärtäni pukemaan päälleen samanlaiset kledjut kuin itselläni oli 90 luvulla, kieltäytyisi hän menemästä niissä kouluun.

Ovatko 2000 luvun vaatteet niin kalliita ettei niitä raskita ostaa? Hello kitty printti paitaan ei maksa maltaita, kuin ei sekään, että vaatteet olisivat edes sopivan kokoiset. Ehkä vanhemmat voisivat edes yrittää ehkäistä kiusaamista 2000luvun vaatehankinnoilla?

Siitä huolimatta, ettei vaatteet ihan mustikoita maksa, niin poika 8v kulkee ennemmin yli isoissa ja vanhoissa ryysyissä, kuin tykö istuvissa henkka maukoissa. Mutta sentään hän on saanut valita tyylinsä ja tapansa pukeutua.

Koulun alku, käytös, vaatteet, kaikki antavat syyn kiusata. Siksi yritän muistaa joka päivä hokea ja antaa esimerkin lapsilleni olla kiusaamatta. Miltä itsestä tuntuisi, jos joku kiusaisi?
On vahvuutta asettua heikoimman puolelle ja pyytää apua aikuisilta. Nyt kun vain aikuisetkin sen muistaisivat.