Yleensä pienistä puroista kasvaa isot joet sanotaan.
Se pitänee paikkansa.
Tälläkin kertaa sitä muisti olevansa uusperheen äiti. Isojen lasten sovittu ukkiloma, kuten sitä kutsumme, koska äidin määräilevät lonkerot eivät yllä ukin tykö, peruuntui.
Eihän siinä, jos tiedon olisi saanut silloin kun muille tytöille ostettiin korut juhliin jonne olemme menossa. Tai kun sovimme sukulaisten luo majoittumisesta.
Majapaikkakin oli varautunut 5 yökyläilijään, ei seitsämään.
Onko sillä sitten väliä onko se 5 vai 7?
Ai onko? Onko sama asia pakata viidelle kuin seitsämälle? Onko sama asia syöttää viisi kuin seitsämän? Onko sama asia saada kenenkään nurkkiin 5ihmistä kuin seitsämän?
Eikä siinä vielä kaikki.
Viestit kulki exäni kautta. Sekään ei ole mitään verrattuna asenteeseen, jota exäni viljelee.
Se pitänee paikkansa.
Tälläkin kertaa sitä muisti olevansa uusperheen äiti. Isojen lasten sovittu ukkiloma, kuten sitä kutsumme, koska äidin määräilevät lonkerot eivät yllä ukin tykö, peruuntui.
Eihän siinä, jos tiedon olisi saanut silloin kun muille tytöille ostettiin korut juhliin jonne olemme menossa. Tai kun sovimme sukulaisten luo majoittumisesta.
Majapaikkakin oli varautunut 5 yökyläilijään, ei seitsämään.
Onko sillä sitten väliä onko se 5 vai 7?
Ai onko? Onko sama asia pakata viidelle kuin seitsämälle? Onko sama asia syöttää viisi kuin seitsämän? Onko sama asia saada kenenkään nurkkiin 5ihmistä kuin seitsämän?
Eikä siinä vielä kaikki.
Viestit kulki exäni kautta. Sekään ei ole mitään verrattuna asenteeseen, jota exäni viljelee.
Väliäkös tuolla hänen suunnitelmat ei peruunnu, Väliäkös tuolla, kun hänen kukkaro ei kevene. Munkin pitäis mennä vain töihin ja maailma olisi taas parempi paikka. Huomaa, että hän ei ole elänyt päivääkään lastensa kanssa arkea. Samalla itse uskallan ajatella, "Luojan kiitos nykyiseni ei itke elintason menetyksestään tälläisen lapsilauman keskellä". Usein ollessamme yhteydessä puhe kääntyy tapaamisiin ja isän varattomuuteen.
Tässä kohtaa silmistä valuu kyyneleitä tietäessäni kuinka tärkeitä isän puolen sukulaiset ovat lapsillemme ja kuinka tärkeä isäkin olisi lapsilleen.
Samalla olen _NIIN_ katkera exääni kohtaan. Ja se sattuu pirusti. Aikoinani luulin juuri exäni olevan mies, joka olisi lapsilleen läsnä, mutta olen saanut huomata ettei asia ihan niin ole.
Mukana on aimo annos vitutusta. Exällä ei ole varaa, on siis pennitön.
Minä joka olen kotihoidontuella kotona ajan -90 luvun autolla, johon mahtuu kaikki lapset, josta maksan edelleen lainaa pois. Köyhä exäni ajaa Cadillac Escaladella vm-08 (unohtamatta uusia 22" kiekkoja, jotka oli pakko hommata).
Eikä siinä vielä, jokainen ajaa kukkarolleen sopivalla, mutta exälläni ei ole varaa tavata lapsiaan, silti hänellä on varaa tavata sukulaisiaan, jotka asuavat lähitienoollamme.
Samaa vitutusta nostaa, että joka välissä ollaan kiertämässä keinolla millä hyvänsä elatusmaksuista.
On kämppiksiä pienessä kolmiossa nurkat pullollaan ja kun sekään ei riittänyt hommattiin asumisoikeusasunto (pappa betalar) ja kämppikset vuokralle.
Miten olenkin voinut arvioda ihmistä niin väärin nuorempana.
Tätä kirjoittaessa kyyneleet kuivuivat ja vitutus laantuu pikkuhiljaa. Taidan alkaa käsittää, että voin kantaa vain oman vastuuni, voin vain pitää huolen, että minä olen lasten elämässä läsnä ja että isänpuolelta on vihdoin ihmiset päästettävä löyhästä hirrestään (lähinnä korvieni välissä, eihän heitä ole pahemmin lapsilla vaivattu).
Kiitokset miehelleni ja mieheni suvulle pyyteettömästä hyväsydämellisyydestään lapsiani kohtaan.
Ihmisten käytös ja läsnäolo ovat sellaisia, joita rahalla ei voi ostaa.
(Ennen kuin kukaan kerkeää haukkua, niin..) Voin olla laiska, työtävieroksuva, kateellinen, katkera, mitä vain, silti se ei poista exäni epäreilua käytöstä lapsiaan kohtaan.
Monista pienistä puroista kasvoi joki, joka on nyt kuivunut kasaan.
Anteeksi avautuminen. Ja kiitos, nyt helpottaa.
Ps. (Positiivisuus pläjäys)
Tässä kohtaa silmistä valuu kyyneleitä tietäessäni kuinka tärkeitä isän puolen sukulaiset ovat lapsillemme ja kuinka tärkeä isäkin olisi lapsilleen.
Samalla olen _NIIN_ katkera exääni kohtaan. Ja se sattuu pirusti. Aikoinani luulin juuri exäni olevan mies, joka olisi lapsilleen läsnä, mutta olen saanut huomata ettei asia ihan niin ole.
Mukana on aimo annos vitutusta. Exällä ei ole varaa, on siis pennitön.
Minä joka olen kotihoidontuella kotona ajan -90 luvun autolla, johon mahtuu kaikki lapset, josta maksan edelleen lainaa pois. Köyhä exäni ajaa Cadillac Escaladella vm-08 (unohtamatta uusia 22" kiekkoja, jotka oli pakko hommata).
Eikä siinä vielä, jokainen ajaa kukkarolleen sopivalla, mutta exälläni ei ole varaa tavata lapsiaan, silti hänellä on varaa tavata sukulaisiaan, jotka asuavat lähitienoollamme.
Samaa vitutusta nostaa, että joka välissä ollaan kiertämässä keinolla millä hyvänsä elatusmaksuista.
On kämppiksiä pienessä kolmiossa nurkat pullollaan ja kun sekään ei riittänyt hommattiin asumisoikeusasunto (pappa betalar) ja kämppikset vuokralle.
Miten olenkin voinut arvioda ihmistä niin väärin nuorempana.
Tätä kirjoittaessa kyyneleet kuivuivat ja vitutus laantuu pikkuhiljaa. Taidan alkaa käsittää, että voin kantaa vain oman vastuuni, voin vain pitää huolen, että minä olen lasten elämässä läsnä ja että isänpuolelta on vihdoin ihmiset päästettävä löyhästä hirrestään (lähinnä korvieni välissä, eihän heitä ole pahemmin lapsilla vaivattu).
Kiitokset miehelleni ja mieheni suvulle pyyteettömästä hyväsydämellisyydestään lapsiani kohtaan.
Ihmisten käytös ja läsnäolo ovat sellaisia, joita rahalla ei voi ostaa.
(Ennen kuin kukaan kerkeää haukkua, niin..) Voin olla laiska, työtävieroksuva, kateellinen, katkera, mitä vain, silti se ei poista exäni epäreilua käytöstä lapsiaan kohtaan.
Monista pienistä puroista kasvoi joki, joka on nyt kuivunut kasaan.
Anteeksi avautuminen. Ja kiitos, nyt helpottaa.
Ps. (Positiivisuus pläjäys)
Onneksi exäni kolmas lapsi saa tavata isäänsä säännöllisesti.
Toivottavasti exäni entinen nainen ei joudu olemaan yksin lapsen kasvatuksen kanssa.
Psps.
Kysyttäessä lapsivapaista, milloin lähden festareille,
milloin olen mieheni kanssa kahden,
voitaneen vastata kysymyksellä kysymykseen,
milloin exäni hoitaa lapsiaan tai sopii vanhempiensa kanssa lasten hoidosta.
Hmm.. katkeruus nostaa päätään, on aika laittaa läppäri kiinni, napata kahvikuppi kouraan ja alettava auttamaan tytärtä läksyjen teossa.
Psps.
Kysyttäessä lapsivapaista, milloin lähden festareille,
milloin olen mieheni kanssa kahden,
voitaneen vastata kysymyksellä kysymykseen,
milloin exäni hoitaa lapsiaan tai sopii vanhempiensa kanssa lasten hoidosta.
Hmm.. katkeruus nostaa päätään, on aika laittaa läppäri kiinni, napata kahvikuppi kouraan ja alettava auttamaan tytärtä läksyjen teossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti