Toiveajattelua

Ei, en onnistunut tänään(kään). 

Valitin, käytin kieltosanaa suoraan ja olin niin maan negatiivinen.

Sen edestä, että tilittäisin negatiivisuuttani ja sen lähteitä, keskityn positiivisuuteen. ;)

Tiedätkö tyypin, kuten minut, joka kertoo aina kuinka samasta sängystä aamulla voi herätä jopa 6 henkeä. Kyllä, 160senttiä leveästä ja 200senttiä pitkästä sängystä, 6henkilöä ja yleensä myös yksi koira.

Pähkäilin ennen, että tää menee ajan kanssa ohi, kunhan 15kesäisinä nukkuisivat omissaan ym "mukaläppää". Mutta tänään koin valaistumisen hetken.
Silmiini iskeytyi ilmoitus jossa etsittiin perhettä, jonka ongelmana on lasten yöllinen hiippailu vanhempien viereen. 

Mietin, onko se ongelma? Ja miksi se on ongelma.

Tätä kirjoittaessani on kaksoset kerennyt tulla jo pois sängyistään, sohvalle, koska minä olen hereillä. Jos olisin ollut nukkumassa, olisin herännyt aamulla kaksosten kera.
Tiedän, että kaikki lähtee minusta, mutta yöunet on jotain sellaista pyhää minulle, korva- ja astmakierteen jälkeen, että mitä vain kunhan ei itkemistä ja huutoa yöllä. ;)

Meni vain hetki oivaltaessani, että CAMOON mutsi(!) miltä tuntuisi herätä aamulla ilman, että joka paikka on jumissa, kukaan ei potkisi ja siten katkoisi unia tai saisin herätellä lapset omista sängyistään. Onkohan moista ihmettä tapahtunut tämä vuoden puolella?

Olin niin haltiossani kauniista ja seesteisestäkin ajatuksesta, jotta ilmoitin meidät mukaan. 

Josko saisimme ammattilaisen vinkkejä ja porukka nukkuisi omissa sängyissään, minulla ei olisi paikat jumissa ja voisin kertoa vinkkejä eteen päin toisille yöllisten hiippareiden vanhemmille. :)

Koska olen yltiöpositiivinen ja muuta ihanaa, epäilen vinkkien toimivuutta, vaikken ole saanut ensimmäistäkään vinkkiä. Luulen kaiken kaatuvan omaan laiskuuteeni.
Tästä lähtökohdasta ei voi mennä ainakaan paljoa huonommin. :D

Tähän itselleen nauramiseen on hyvä lopettaa ja toivoa huomisen olevan positiivisempi (ja unen tulevan helposti).
Peace and love for everybody!
-Heidi-

Ps.

Tänään kotiutui ihanan värinen Ellevill Sara Sophia. 

Ai nams! Mokoma jäi illan kähmässä kuivumaan olohuoneen nurkkaan telineellensä. Vihdoin tuttua ja  turvallista, turvallisuuden tunteen luovaa puhtaan pyykin tuoksua! ;)
Tula kantorepun vaihtaessa omistajaa jäi kantovälineen kokoinen aukko takaraivoon. 

Kuin yksi neliöliina ei olisi riittänyt. Nyt sekin on täytetty. Toivoa sopii, että kerhojen alkaessa minulla on yksi kyytiläinen liinassa, eikä minä itse2v kävelemässä. Muuten joutunen tekemään kauniista kantoliinastani tyttärelle verhot. :D 9v himoitsi liinaa verhoikseen, jos sen vain pätkäisisi puoliksi. Selkeästi arvostaa yhtä paljon liinailua kuin mieheni. 

Pyykin tuoksuisia unia!