Normi

Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Mikä siinä on niin vaikea ihmisten muistaa tai ymmärtää?
Oli kyseessä sitten automerkki tai jäähypenkki taaperolla tai kodin sisustaminen?


Meitä, aikuisia, ihmisiä määrää ja säätelee niin moni laki ja suositus. On järjestyslaki, jokamiehenoikeudet, lastensuojelulaki ja liikennesäännöt, jotka itseäni koskettavat päivittäin. Sitten tulee vielä neuvolan puolelta kasa suosituksia raskaana olevien rokotuksista ja ruuista plus suositukset lasten hampaiden hoidosta, rokotuksista, vitamiinilisistä.. Listaa vois vaan jatkaa.

Kuinka moni meistä niistä välittää tai niitä noudattaa? Eikö kaikkien elämän pitäisi olla turvattua ja normien puitteisiin mahtuvaa?

Onko se sitten omaa tyhmyyttä vai laiskuutta, jos lapselliset eivät kehtaa ottaa selvää lapsen kehitysvaiheista, ellei sitten satu olemaan alalla.
Tai vastuuttomuutta, jos autolliset hoidata autoihinsa vuosihuoltoja ja syynää joka ruoste pistettä.
Tai valtaväestöä tyhmempää, jos ei kulje aina muodissa olevan sisustushuuman harjalla?

Taaskaan en voi puhua kuin omasta puolestani.
Voin olla vain oma itseni, omien tapojeni ja päähän pinttymieni orja. Omassa ihanan kurjan tavallisessa elämässäni.
Ja onnekseni kodin sisustamiseen ei ole tullut mtn lakia. Rikkoisimme sitä varmasti, jos näin olisi. Lasten ollessa pieniä koen käytännöllisyyden tärkeämmäksi kuin näyttävyyden. Oman mielenterveyden kannalta pestävä sohva on loistava.
Mutta miten on se siisteys? Eläinperheenä en voisi kuvitellakaan jättäväni imuria päiväksi nurkkaan tai olla luuttuamatta edes kerran viikossa. Vaatteita kuluttavien prinsessoiden äitinä en voisi kuvitella heittäväni pyykkejä sohvalle, olkoot siinä, kun käyttöön tulevat kuitenkin. Mikä on se normi? Ja mistä normin rikkominen kertoo? Vai ylianalysoinko vain?

Jokamiehenoikeuksien ja järjestyssääntöjen toivon käyvän lapsille joka päiväiseksi normiksi omassa arjessamme. Mutta miten on liikennesääntöjen? Kuka ne opettaa?
Ajan toisinaan ylinopeutta, harrastan ohittelua ja kiroan aivottomuutta. Samaan aikaan, kun vedän kilareita autoilijoiden nopeuksista taajamassa, syyllistäen ja kiroten heitä. Kuka siis opettaa lapsilleni sen normin liikennesäännöistä? Vai oppivatko he normaalit liikennesäännöt ja sen että heidän äitinsä käy ruudilla? :O

Mitenkäs tuo lasten kasvatus?
Maalaisjärjellä vai kirjojen ja neuvolan ohjeilla? Ja mikä sitä maalaisjärkeä on?
Normaaliudesta on tämän asian kanssa turha puhua, koska jokainen pitää omaa toimeaan normaalina ja hyvänä. Heh.
Voin kertoa etten ole normaali tässäkään asiassa. Osaan kyseenalaistaa itseäni ja kysyä neuvoa. Mutta huolimatta siitä, että saan tiukkiksen ja niin mukatietävän sädekehän päähäni, suosittelen tavallisillekin pulliaisille opusten lukemista lasten kasvatuksesta ja kehityksestä. Jos eläimille, tai koirille, on tulossa eläinajokortti, niin suosittelen vanhemmille vanhemmuusajokorttia. <3
Miksi ihmiset lukevat koirien kouluttamisesta, kasvien hoitamisesta yms mutta eivät lapsen kasvusta ja kehityksestä?

Ja mitä autoihin tulee, niin myönnän etten niistä tiedä paljoakaan. Sen verran osaan sanoa, jos katsastus miehet lakkais olemasta hyväveli-tyyppejä, niin ehkä joitain onnettomuuksia olisi vältytty(?).

Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. ;) Edes ajatuksen pohjalta.