Keskiviikko

Lonkkani kipeytyvät, vaikka kuinka yritän vaihtaa kylkeä useasti yöllä. Kipuun herään nytkin. Katson kelloa ja ummistan silmäni. Kuusi minuutti eteen päin ja kello huutaa herätystä 6.55. Tönäisen ukon ylös, muistutan koululaisen herätyksestä ja kehotan viemään koirat ulos heti.
Jatkan uniani. Puhelin piippaa, huudan sängystä koululaiselle, että pesee hampaat, pukee päälle ja menee ulos odottamaan taksia.
Tyttäret ympärilläni nukkuu edelleen. Painan pään tyynyyn.
Tunnen, että minua tuijotetaan. Raotan silmiäni vähän. Huomenta rakas, sanon venyttelevälle tyttärelle. Hän kipaisee pissalle ja tulee kainalooni. Samalla kuopus vieressäni herää ja alkaa vehdata eskarilaisen kanssa, joka on yöllä tullut myös sänkyymme nukkumaan. Kuuntelen tyttöjen juttuja silmät kiinni. Takaraivossa tykyttää, muista laittaa eskari koulutielleen.
Kello on 8.50. Pakko nousta ylös, jotta eskari kerkeää hoitaa aamutoimensa ja kerkeää vielä eskariinkin.
Hoidan lapset pöytään aamupalalle, tyhjennän astianpesukoneen, lataan pyykkikoneen ja hoidan omat aamutoimet. Istun lasten kanssa aamupala pöytään. Joudutan eskaria, autan hampaiden pesussa ja autan ulkovaatteissa. Palaan kaksosten luo pöytään. Tytöt sanovat kiitos ja häviävät leikkeihinsä. Etsin tyttärille vaatteet, pesen heidän hampaat, annan purkat ja alan etsiä itselleni vaatetta. Äiti katotaanko muumi elämää? kysyy pieni ääni vierestäni, kun änkään itseäni sukkahousuihin. Tottahan toki. Tavallisen tylsä aamu. Ihanaa ei kiirettä minnekään.
Haen berokan ja istuudun tyttöjen viereen. Huomaan ajattelevani, kuinka ihanan helppoa elämä on ilman kummempia sairastamisia.

 Vanhempi kaksonen lämmittelemässä Oliverin alla. Telkkarissa pauhaa Muumilaakson tarinoita.

Kaksonen B, Oliver ja kaksonen A edelleen Vauvan tarina pauhaa telkkarissa. Kaikki ovat tyytyväisiä oloonsa. Puhelin piippaa tekstiviestin merkiksi. Kukahan minua muistaa tähän aikaan? Neuvolan täti, sinulla olisi ollut neuvola aika, oletko tulossa? Sehän se oli mikä minulta unohtui. Saan uuden ajan ensi viikolle. Ihanaa, että joku hoiti asiat tekstiviestein. Liekkö muisti minun olevan huonokuuloinen. Mutta ainakin se teki minut ilahtuneeksi. :)

Muumit loppui ja vaihdon kanavan neloselle. Vauvan tarina.
Kummaa miten jaksavat tuijottaa telkkeria ja istua paikoillaan.
Mainoskatkolla käyn tyhjentämässä pyykkikoneen ja laitan uutta putkeen. Muistutan purukumien roskiin viennistä.

Päätän alkaa ruokkimaan käärmeitä, kun tyttäret katsovat telkkaria. Samalla putsaan hiirien lootat.

 Onni poika syömässä.

Toivo poika syömässä.

Olin tekevinäni omia juttujani pöydässä, mutta todellisuudessa kuuntelin salaa tyttöjen leikkejä. Ensin he olivat käärmeitä, jotka mönkivät eteen päin lattialla. Toisena he olivat taas jotain äiti lapsi leikkiä. Vaatteet olivat hävinneet päältä. Ja lausahdukset olivat kuin minun suusta, "tuu jo, auto pörisee pihassa"! Tytöt kantoi kuin huomaamatta petivaatteet meidän sängystä isosiskonsa sänkyyn, jossa leikki jatkui. Milloin nukuttivat nukkea imettämällä, milloin olivat kipeinä.

Hiiri perhe, josta kaksi poikaa lähti ruuaksi ja loput pääsivät puhtaaseen mökkiin.

Loput hiirilootat putsasin, lopetin ja pakastin kaksi hiiriemoa ja heidän poikaset. Vaikka lootia on vain neljä, niin istun, haaveilen ja tuijottelen elukoita, niin jotta aikaa hukkaantuu etohommaan reipas tunti.
Samalla kun siivoan jälkiäni maanittelen tyttöjä lähtemään ulos. Leikit on niin kesken, etteivät malta. Noh leikkiköönsä. Saanpa samalla imuroitua koko mökin. Kävin heittämässä roskat pihalle ja hain postin.
Laitan ruuan lämpiämään mikroon ja autan tyttöjä siivoamaan huonetta. Silloin tytöt haluaisivat ulos. Yhdessä siivottaessa siihen ei mene kuin minuutti pari. Ruoka häviää ja lupaan jälkkäriä. Ihmeen paljon pienet navat vetää evästä! Pieni hetki purkan jyrsimistä ja sitten vessan kautta sänkyyn.
Kylmiöstä kaivoin pussin, jossa on neulottuja villasukan varsia. Ja yllätys ylllätys kaikki langat, puikot, KAIKKI sekaisin. Otan pussin ja sakset mukaani sänkyyn, kun menen nukuttamaan kaksosia.

Tytöt nukahti, mutten millään olisi malttanut jättää lankoja selvittämättä. Kello oli jo niin paljon, että blogin kirjoittaminen piti aloittaa, muuten iltaan mennessä olisin unohtanut mitä olen päivän mittaan puuhannut ja kuitannut kaiken vain sillä normi hutulla. ;)
Kirjoittaessani eskari tuli koulusta ylistäen elämää ja sen ihanuutta. tainut olla hyvä päivä. :)
Koululainen tuli koulusta, taas, väsyneenä. Kirjoittaessani neuvoin koululaista läksyjen teossa ja tarkistin jo tehtyjä.

Jostain kumman syystä pari kertaa sanominen riitti erottamaan eskarin ja koululaisen toisistaan. Mikään kun ei olis ihanampaa kuin härkkiä toisen tekemistä ja ihmetellä mitä olikaan itse tekemässä. Eskari hoiti päivän työnsä napisematta, edelleen ihastellen elämää. Meillä jokaisella eli koululaisella ja eskarilla on omat juttunsa mitä päivittäin pitää tehdä. Koulutieltä tullessa kotiin, on ensin välipala, sitten (mahdolliset) läksyt, päivän homma (tänään koululaisella oli astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö ja eskarilla kodinhoitohuoneen imurointi), vuoropäivin eskari ja koululainen hoitavat kaninsa ja se jolla kanin hoito vuoro on myös oikeus pelata tietsikkaa tai konsolia. 

Nälkä alkoi kiemurrella vatsassa, joten pyöräytin pikapikana jauhelihakeiton. keiton kiehuessa istuin koneelle sättäämään, kunnes koululainen huuti iskän olevan pihalla. Täh? Eihän sen nyt vielä pitäis olla, kellohan oli vasta viiden!?!? Kaikkien yllätykseks iskä oli tekemässä lumitöitä. "Hei, ne on meidän hommia, sormet irti niistä", huudan ikkunasta. Ruuan jälkeen oli tarkoitus mennä tekemään kotikukkulaa isommaksi suurella lumisaaliilla, joka oli pihaamme taivaalta tupsahtanut.
Hmm.. ihanaa päästä yhtä aikaa koko porukan kanssa ruokapöytään. "Voi iskä mulla oli ikävä jo sua", tuumaa kuopus. Toiseksi nuorimman roikkuessa iskän hauiksessa kiinni, iskän yrittäessä lappaa keittoa suuhunsa.

Vihdoin se hetki päivästä, kun kukaan ei rajoita.. ei saa sitä, ei saa tätä, tule pois sieltä.. Ulkovaatteet niskaan ja pihalle. Aloitan lumityöt ja iskän ulostautuessa poistun takavasemmalle hakemaan postista neiti Jaylle turvakaukalon odottamaan käyttöään. Ja kauppaan hakemaan puuttuvia ruoka kamoja. Puuttuvien listalla on leipärasva, munia, kerma, persikka ja marjapuuroon mehu.

Nuorempi kaksonen ja iskä viemässä turvakaukalon kankaita pesuun ja tietysti koekäyttö ennen, kuin vauva saa kaukalon käyttöönsä.

Minun alkoi tehdä päivällä mieli makeaa ja mikäs sen kivempaa kuin istuttaa idea lapsen päähän ja pyytää iskää auttamaan. :) Tosin tässä kohtaa itse pyöritin marjapuuroa, tällä kertaa nestettä oli 3litraa, siinä toivossa, että sillä puuro määrällä mentäis perjantaihin asti.

Torttupohjan ollessa uunissa, söimme iltapalan. Seuraavana oli hammaspesut ja salkkarit. Illan vessa jono on pitkä, lähes joka ilta. Joka ilta toivon pikku vessan valmistumista, niin vessan jonotuskaan ei olisi niin työllästä. Toisten jonottaessa täytin kääretortun persikalla ja kermalla.
Isot sänkyyn ja pienille yöpuvut ja sänkyihin. Ilokseni huomaan lankakerät, jotka olivat jääneet sänkyyn.. Nyt ne oli yhdessä mytyssä. Kiitos koirien. Huoh. No enpähän nukahtanut nukuttaessa kaksosia. Minun selvittäessä lankoja iskä aloitti kotityöt, astianpesukoneen tyhjennyksen ja täytön ja imuroi. Ihanaa!
Tänään en ole ollut nimeksikään niin kipeä kuin eilen. Liekkö syynä etten tänään ole seisonut ja duunannut niin paljon jaloillani, että kivutkin ovat ymmärtäneet pysyä poissa.

Eiköhän tämä päivä ole pulkassa, jos hetken istuis sohvalla, imis tuopillisen vettä, rautalääkkeen ja appelsiinin.

Huomenna saankin kulkea kynän ja paperin kanssa, kirjoittaen ylös mitä teen ja ajattelen.. Eskarilla on huomenna paljon pelätty ja toivottu kuulokeskuksen aika Kuopiossa kys:ssa.

Hyvät yöt!