Olin kirjoittamassa pitkän matkaa siitä kuinka erilaista vauva aika onkaan, jokaisen lapsen kohdalla. Kunnes törmäsin äitien väliseen keskusteluun, jossa yksi pyytää apua ja ihmettelee ääneen. Toinen kertoo kokemuksestaan, kolmas kertoo kuinka kuuluisi tehdä, neljäs lataa seinän täyteen tutkimustuloksia, viides kertoo omasta näkemyksestään ja kuudes on ehkä vaiennut?
Mistä tässä on kyse? Miksi naiset tuo juuri sen oman mielipiteensä julki, niin voimakkaasti? Vai tuovatko? Onko kuulijan korvassa vain vika? Miksi toinen pahoittaa mielensä vain mielipiteiden vaihtamisesta?
Ihan jo syntymästä lähtien meitä on erilaisia luonteita ja persoonia. Kuten minä. Sanon ensin ja ajattelen jälkikäteen.
Mutta missä menee hyvän maun ja kiusaamisen raja? Onko sitä ja tarvitseeko sellaista miettiä?
Imetys on aihe, joka koskettaa jokaista. Jokaisella on kokemuksensa ja mielipiteensä. Imettämiseen liittyy tunteita. Kuinka imetys sitten voi olla niin suuri haloo?
Imetyksestä on tutkimuksia, kuten bumbon, sitterin, hyppykiikun ja liinojen käytöstä. Imetys kuitenkin puhuttaa eniten. Koska se on henkilökohtaista? Koska äitinä siinä voi epäonnistua? Koska ulkopuoliset asettavat paineet imetykselle ja sen onnistumiselle tutkimustulosten valossa?
Silti meitä imettäjiä ja imetettyjä on paljon ja erilaisia.
Tästä eteen päin tämä on vain minun napaan tuijottamista, joten herkkien on syytä lopettaa tähän.
Minua on kuulemma imetetty pari viikkoa. En tiedä onko se ollut sen arvoista, en muista, mutta olisiko minut voitu pelastaa täl-täl-tältä, jos minua ei olisi imetetty ollenkaan? ;)
Itse imetin esikoistani niillä tiedoilla ja taidoilla jotka minulla oli. Voin sanoa kaiken menneen perseelleen. 3kk imetin ja sen jälkeen neljännen kuun lypsin. Rinnoissani oli sentin mittaisia haavoja, jotka vuoti verta aina imetyksen jälkeen. Edes neuvolassa eivät osanneet neuvoa ja auttaa (vasta kuin toisen lapsen aikaan). En suosittele imetystä ja piste. Yksin 18-vuotiaana yhden lapsen kanssa imettäminen oli ajatonta ja vain tapa ruokkia lasta.
Toisen lapsen aikaan elämäni oli.. hmm.. vaikeaa. Sairaalasta en saanut apua ja neuvoa. Olisihan minun pitänyt osata, kun jo yksi lapsi oli ennestään. Yksin 20-vuotiaana kahden lapsen kanssa imettäminen oli viimeinen asia jota jaksoin miettiä. Maidon tulon loppumiseen käytin lääkettä. Silti maitoa tuli siihen asti, kun aloin odottaa kaksosia. En suosittele imetystä vieläkään. Ja hei!! Tällöin korvike maksoi 13senttiä 2desin tölkiltä.
Kolmannen ja neljännen lapsen synnyttyä olin lukenut imetyksestä paljon, käynyt imetystukiryhmässä ja kuunnellut kokemuksia. Aioin onnistua. Alku tahmoi, mutta sain imetettyä yli vuoden nuorenpaa kaksosta. Ja voi sitä rahan menoa mitä toinen nautti pullosta ja toinen sai ilmaiseksi pienen pienestä riisipussistani. Tällä kertaa onnistuneeni imettäjänä. Ja tämän kokemuksen jälkeen uskalsin jopa suositella ja puhua imetyksen puolesta.
Viides imetys kertani on vielä alkutekijöissään. Tseppaan itseäni luottamaan imetyksen onnistumiseen silloinkin, kun tuntuu ettei jaksaisi, huvittaisi tai kun pelkään oikeasti ettei maito riitä täyttämään pienen nälkää. Olen järkeillyt, ettei iltaisin ja öisin kannata miettiä imetystä ja sen onnistumista (eikä sen enempää hämähäkin molttiakaan). Silloin kaikki saa suhteettoman suuret mittasuhteet.
Viidennen tähän astisen kokemuksen perusteella uskallan suositella imetystä ja edelleen puhua sen puolesta.
Mutta kohdatessani "korvikeäidin" en koe tarvetta pohtia korvikkeen annon syytä tai mitään sen syvällisempää. Miksi pitäisikään. Perustarve eli lapsen nälkä tulee tyydytettyä.
Ja mihin itse itseni lokeroisin tai arvostelisin?? Tekopyhäksi imettäjäksi? Koska olenhan ruokkinut lapsiani korvikkeellakin. ;)
Pienet rintani tuovat säästön kukkaroon, mahan täyteen vauvalleni ja ennen kaikkea syyn vältellä kotitöitä. :D Loistoa!
Mitä tulee terveysvaikutukseen asetelmassa äidinmaito vs korvike en osaa sanoa mitään, sillä esikoinen ei ole sairastanut ainuttakaan korvatulehdusta. Kaikki tytöt esikoisen ja kuopuksen välistä ovat olleet korvakierteisiä liimakorvia. Nyt pahinta peläten ja parasta toivoen odotetaan alkaako kierre kuopuksellakin.
Siitäkin edestä keksin monia pullon helppouksia.
Kaksosten aikaan molemmat oli oltava mukana mm akuutti osastolla. Imetettävä ihan imetyksen takia ja sairastava potilaana.
Pullolla ruokittaessa voi pitää mitä vain päällä. Vatsa täyttyy kerrasta. Ei niskat kipeydy pyöriessä sängyssä. Ei tarvitse ihmetellä näkyykö mtn liikaa tai onko joku jäänyt tuijottamaan. Taas toisaalta, jos jotain vilahtaa enemmänkin en kulu siitä tai jonkun tuijotuksesta. Eväs on sopivan lämpöistä ilman mikroa. Ei ylimääräistä tiskiä. Näillä pienillä riisipusseilla joita rinnoikskin kutsutaan ei onnistu imettää liinassa tai miten vain helpon näköisesti ja oloisesti. Vauvaa suunsa kanssa saa asentaa ja tähdätä kunnolla. Kaiken on oltava just ja tasan jottei käy kipeää ja että vauva suostuu syömään. Että elämän helppoutta JUU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti