Tunsin häpeää.
Häpeää sitä kohtaan, mitä olen kokenut. Häpeää sitä kohtaan, mitä olen tuntenut ja tunnen.
Häpeää sitä kohtaan, mitä olen blogiini kirjoittanut.
Olen järkeillyt asian, että miksi minun tarvitsisi kokea häpeää?
Miksi hävetä asioita, joille en itse ole voinut mitään, mutta niin on vaan elämässäni käynyt.
Olen pikkuhiljaa alkanut oppia.
Ihminen ei vanhene kerta heitolla 28-vuotiaana. Ja koko ikä on aikaa kasvaa ihmisenä.
Hautaan ajatukseni blogin sulkemisesta ja jatkamisesta jossain muualla nimettömänä. Näinköhän olisin onnistunut pitämään turpani tukossa kirjoittamistani asioista? Tuskin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti