Jos toinen pahoittaa mielensä mielipide eroista, onko se riitelyä?
Onko ainut riitelyn muoto huutaminen?
Riiteleekö ihmiset vai asiat? Vai molemmat?
Jos ei ole samaa mieltä jostain asiasta, voiko silti sietää tai olla ystävä erimieltä olijan kanssa?
Onko riitelylle olemassa kauniinpaa muotoa? Kiista?
Onko riitely hyödyllistä? Tarvitaanko riitelyä? Johtaako riitely mihinkään?
Viime aikoina mennessäni minne vain on ollut vain riitoja.
Riitoja siellä, riitoja täällä, hiijala hiijala hei!
Miksi?
Miksi minusta tarttuu riidat? Tarttuuko ne minusta?
Henkilökohtaisessa elämässä on viimeaikoina ollut vastoin käymisiä, jotka ovat johtuneet hyvistä ja huonoista päätöksistä ihmissuhteista. On vähän kuin kumarrat yhteen suuntaan, niin pyllistät toiseen suuntaan.
Sulattelen edelleen, miten kukaan tai mikään voi satuttaa niin paljoa kuin tieten tahtoen pahan kylväminen, sitä kai kutsutaan riidaksi?
Olen ollut ja tulen olemaan ihminen, että minusta ei yleensä pidetä ensi tapaamisen perusteella. Olen se, joka nyrpistää nenäänsä tai näyttää aina muuten vain ikävystättyvälle. Olen se, joka komentaa kovaan ääneen lapsiaan. Olen se, joka kovaan ääneen kertoo mielipiteensä, vaikkei omani ole se ainut ja oikea mielipide. Olen se, joka on kärkäs pitämään toisten puolia siinä missä omaanikin.
Kuinka olen joutunutkin keskelle riitaa kerhossakin?
Kerhossa, jossa olen "asiakas". o_O
Kerronpa tämän kerhon kerhoilu taustaani.
Aloitin kerhossa kahden pienen lapseni kanssa ollessani yh, 8v sitten.
Pääsin mukaan ryhmään, jossa oli vain nuoria äitejä.
Nuorten äitien ryhmän myötä, jäin kerhon kävijäksi.
Asuessa kuopiossa kerhoilu onnistui käyttämällä julkisia.
Sittemmin pidin kerhoa huokaisuketkenäni pois kotoa kotitöiden luota, vaikka matkaa oli 55km ja mukana kulkijoita oli 3.
Elämän viedessä alamäkeä jäi kerhoilu lähes kokonaan 1½vuodeksi.
Nyt taas aktivoituneena käviänä jätin palautetta ko kerhoon, oman kokemuksen ja muiden käviöiden kuulopuheen perusteella.
Ja arvatenkin saattaa, oli riita valmis.
Kuinka palautteesta voi tulla riita? Helposti?
Kerho tai oikeammin kutsuttuna, kahvila, on muutoksen korvilla.
Muutokset ovat tulossa jostain muusta suunnasta, kuin meistä kävijä äideistä.
Kahvilasta halutaan tekijöidensä näköinen ja kuuloinen, välittämättä siitä onko se myös perheiden etu. :(
Miksi ihmeessä ihminen sitten saattaa itsensä alttiiksi riitelylle?
Riidan aiheina kahvilassa ovat virret, kellon aika, kun niitä lauletaan. Kerhon sisältö, henkilökemiat henkilökunnasta asiakkaisiin päin. Jo ja vasta 28-vuotiaana, tiedän olevan 70-vuotiaan rinnalla tyttönen, mutta vain mummoltani hyväksyn moisen tytöttelyn, en muissa ihmissuhteissani, ainakaan ikärasismina tai negatiiviseen sävyyn. Haluaisin kahvilan säilyvän muillekin olohuonemaisena paikkana, jonne on hyvä tulla.
Taitaa vain olla, että rakastan rauhaa enemmän. Jos kahvilan ilmapiiri ja henkilökunta jatkaa eripuraisella tiellä, ei kai auta kuin jäädä kotiin.
Niin kahviloinnin kuin muun henkilökohtaisen elämän riitelyiden tiimoilta hautautunen kotiin.
Oma turva-alueeni. <3
Mutta ovatko riidat ja riitely järkevää? Mielestäni ei niin kauan, kun riitaa ei tuota kompromissia tai ole rakentavaa, joka tuottaisi tulosta. :/
Riiteleekö ihmiset vai asiat? Vai molemmat?
Jos ei ole samaa mieltä jostain asiasta, voiko silti sietää tai olla ystävä erimieltä olijan kanssa?
Onko riitelylle olemassa kauniinpaa muotoa? Kiista?
Onko riitely hyödyllistä? Tarvitaanko riitelyä? Johtaako riitely mihinkään?
Viime aikoina mennessäni minne vain on ollut vain riitoja.
Riitoja siellä, riitoja täällä, hiijala hiijala hei!
Miksi?
Miksi minusta tarttuu riidat? Tarttuuko ne minusta?
Henkilökohtaisessa elämässä on viimeaikoina ollut vastoin käymisiä, jotka ovat johtuneet hyvistä ja huonoista päätöksistä ihmissuhteista. On vähän kuin kumarrat yhteen suuntaan, niin pyllistät toiseen suuntaan.
Sulattelen edelleen, miten kukaan tai mikään voi satuttaa niin paljoa kuin tieten tahtoen pahan kylväminen, sitä kai kutsutaan riidaksi?
Olen ollut ja tulen olemaan ihminen, että minusta ei yleensä pidetä ensi tapaamisen perusteella. Olen se, joka nyrpistää nenäänsä tai näyttää aina muuten vain ikävystättyvälle. Olen se, joka komentaa kovaan ääneen lapsiaan. Olen se, joka kovaan ääneen kertoo mielipiteensä, vaikkei omani ole se ainut ja oikea mielipide. Olen se, joka on kärkäs pitämään toisten puolia siinä missä omaanikin.
Kuinka olen joutunutkin keskelle riitaa kerhossakin?
Kerhossa, jossa olen "asiakas". o_O
Kerronpa tämän kerhon kerhoilu taustaani.
Aloitin kerhossa kahden pienen lapseni kanssa ollessani yh, 8v sitten.
Pääsin mukaan ryhmään, jossa oli vain nuoria äitejä.
Nuorten äitien ryhmän myötä, jäin kerhon kävijäksi.
Asuessa kuopiossa kerhoilu onnistui käyttämällä julkisia.
Sittemmin pidin kerhoa huokaisuketkenäni pois kotoa kotitöiden luota, vaikka matkaa oli 55km ja mukana kulkijoita oli 3.
Elämän viedessä alamäkeä jäi kerhoilu lähes kokonaan 1½vuodeksi.
Nyt taas aktivoituneena käviänä jätin palautetta ko kerhoon, oman kokemuksen ja muiden käviöiden kuulopuheen perusteella.
Ja arvatenkin saattaa, oli riita valmis.
Kuinka palautteesta voi tulla riita? Helposti?
Kerho tai oikeammin kutsuttuna, kahvila, on muutoksen korvilla.
Muutokset ovat tulossa jostain muusta suunnasta, kuin meistä kävijä äideistä.
Kahvilasta halutaan tekijöidensä näköinen ja kuuloinen, välittämättä siitä onko se myös perheiden etu. :(
Miksi ihmeessä ihminen sitten saattaa itsensä alttiiksi riitelylle?
Riidan aiheina kahvilassa ovat virret, kellon aika, kun niitä lauletaan. Kerhon sisältö, henkilökemiat henkilökunnasta asiakkaisiin päin. Jo ja vasta 28-vuotiaana, tiedän olevan 70-vuotiaan rinnalla tyttönen, mutta vain mummoltani hyväksyn moisen tytöttelyn, en muissa ihmissuhteissani, ainakaan ikärasismina tai negatiiviseen sävyyn. Haluaisin kahvilan säilyvän muillekin olohuonemaisena paikkana, jonne on hyvä tulla.
Taitaa vain olla, että rakastan rauhaa enemmän. Jos kahvilan ilmapiiri ja henkilökunta jatkaa eripuraisella tiellä, ei kai auta kuin jäädä kotiin.
Niin kahviloinnin kuin muun henkilökohtaisen elämän riitelyiden tiimoilta hautautunen kotiin.
Oma turva-alueeni. <3
Mutta ovatko riidat ja riitely järkevää? Mielestäni ei niin kauan, kun riitaa ei tuota kompromissia tai ole rakentavaa, joka tuottaisi tulosta. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti