Torstai

Torstaina torkutettiin pari kertaa ja noustiin ylös.
Oman kerhon päivä. Omaan kerhoon kuljetaan yleensä kävellen. Pienin selässä liinalla ja kaksoset kävellen.
Tätä kerhomatkaa siivitti tutustuminen ryhmiksen touhuihin aidan raosta. Mikään ei liene, niin kiinnostavaa kuin tuntematon.

Normaalista siisti luonto on muuruveden vahvuuksia, mutta tuona aamuna roskia oli jostain syystä kylvetty ympäriinsä. Pieni välittäjän alku on kylvetty itämään, sillä kaksoset keräsivät roskat roskiin ja tölkit mukaansa, tikkareiden toivossa.

Kerhosta kotiin mentäessä tölkit palautettiin kauppaan ja tikkarit ostettiin mukaan, reippaudesta.

Kotona odotti tuttu sävel, unet pienimmällä, rauhoittumista ja hiljaisia hommia kaksosilla. Äiti torkkui pienimmän vieressä.
Unien jälkeen huomaan pienimmän olevan kipeän oloinen, liekkö kuume nousemassa?

Välipalat, läksyt, ruoka ja liikunta kerhoon suuntaaminen.

Pienimmän olo muuttuu kiukkuiseksi.

Kerhossa kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan, mutta iltasella soitettu puhelu nosti tunnelmaani kummasti. :)

Kerhojen jälkeen kotona odottaa kummastunut mies. Kuumeinen lapsi ja tyhjä jääkaappi.
Tietenkään meiltä ei löytynyt kuin tablettina kuumelääkettä alle 10kiloiselle. Päivystyksestä hakemaan droppia, jotta selvitään aamuun. Kaupan kautta kotiin, jottei vatsaa tarvitse täyttää jääkaapin valoa nuuhkailemalla. ;)
Kuinka ihminen voikaan olla tuntematonta kohtaan epäluuloinen? Turkkilainen jugurtti. Hmm.. Yök, mutta ostan lasten toiveesta.

Kotona odottaa hiiltynyt mies. Kun kädet ovat täynnä. Onhan ne täynnä, jos ei muista kantovälineiden olemassa oloa. Hmm.. kuuluiko päivän lausahdukseen sanat epäluuloinen ja tuntematon?
Mies saa kuumeisen, väsyneen rakkaansa rintaansa vasten. Maailma pelastettu isin ja tyttären osalta.
Iltapala.
Pika suihku, iltatoimet ja uneen. Tai niin sen kuului mennä, muttei mennyt. Kello läheni kymmentä, kun kaksoshärvääjät malttoivat painaa päänsä tyynyyn ja silmät kiinni, ääneti.

Normaalisti rauhallinen nukkuja, säpsyi sylissäni kuumeen kourissa.
Laskin hänet varovasti sänkyyn.
Mahaa kouri nälkä, pikkunälkä. Ei vaan iso makeantuska. Epäilevästi aukaisin turkkilaisen jugurtin, hmm, ehkäpä sitruunahillopurkkiin tungettuna ja hyvin sekoitettuna? Todellakin, vieläpä santsaten limehillopurkkiinkin. Damn. Se siitä laihdutuksesta. Mutta kun mutta kun.. Noh, ainakin epäluuloisuuteni ja ennakko asenteeni osoittautui vääräksi. :)

Nälkää herkku ei poistanut. :/ Näkkäriä jyrsiessäni pieni kuumeilija heräsi itkuisena. Sylissä nukkuja on sylissä nukkuja ellei äiti ole vieressä. <3
Näkkärin murut sohvan ja persuksen välissä eivät tuntuneet kovin kivoilta, mutta elämä opettaa. Syö ensi kerran pöydän ääressä, niin kuin opetat lapsillekin. ;)

Loisto päivä.
Uni tulee herkkään, ihanaa!